Sauli Hyväri
13.11.2024
Johdanto
Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) organisaatiot toimivat hyvin epävarmassa, nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa toimintaympäristössä. Tällainen ympäristö tuo toimintaan monenlaisia riskejä ja haasteita, mutta myös aivan uusia mahdollisuuksia. Perinteiset suunnittelumenetelmät, tulipalojen sammuttelusta puhumattakaan, eivät vastaa organisaatioiden tarpeisiin. Tarvitaan strategista ennakointia.
Ennakointi kiinnittää huomiomme muutokseen ja sen vaikutuksiin
Strateginen ennakointi on lähestymistapa, joka auttaa organisaatioita valmistautumaan erilaisiin tulevaisuuden kehityskulkuihin sekä luomaan uusia polkuja eteenpäin. Epävarmuuden keskellä toimivan päätöksentekijän navigointikyky vahvistuu ennakoinnin avulla, kun kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia organisaation toiminnalle tunnistetaan systemaattisesti. Tämä blogiteksti esittelee strategisen ennakoinnin käsitteen ja sen soteen tuomat hyödyt. Teksti on osa blogisarjaa, jossa tutkaillaan ennakoinnin mahdollisuuksia sotessa eri näkökulmista, tavoitteena laajentaa ymmärrystä ja auttaa tunnistamaan mahdollisuuksia ennakoinnin hyödyntämiselle.
Osa 1: Mitä on strateginen ennakointi
Strateginen ennakointi on päätöksentekoa tukeva systemaattinen tulevaisuuden tutkimisen prosessi. Strategista ennakointia tarvitaan trendien, riskien ja kehkeytyvien ilmiöiden sekä niiden tuomien mahdollisuuksien ja vaikutusten tunnistamiseen, jotta saadaan hyödyllisiä havaintoja tukemaan strategista suunnittelua, päätöksentekoa ja valmistautumista. Tämä tehdään näyttöön perustuvien prosessien ja osallistamisen kautta järjestelmällisesti ja systeemisesti, jotta voidaan huomioida useat eri näkökulmat sekä uudet mahdollisuudet. Järjestelmällisellä viitataan johdonmukaiseen ja selkeästi suunniteltuun toimintaan, kun taas käsite systeeminen viittaa siihen, että ilmiötä tai prosessia tarkastellaan osana suurempaa kokonaisuutta. Systeeminen lähestymistapa ottaa huomioon, miten eri osat ja niiden keskinäiset suhteet vaikuttavat toisiinsa ja koko järjestelmään.
Perinteisen suunnittelun avulla ei olisi koskaan tunnistettu mahdollisuutta siirtyä hevoskärryistä autoihin, vaan oltaisiin pyritty kehittämään entistä nopeampia hevoskärryjä
Ennakointi eroaa perinteisestä suunnittelusta ja ennustamisesta, jotka perustuvat yleensä historiallisiin tietoihin ja nojaavat lineaariseen kehitykseen tulevaisuuden ennustamiseksi. Ne usein epäonnistuvat huomioimaan häiriöt sekä uudet kehityskulut ja mahdollisuudet. Tietyn tulevaisuuden hetken ennustamisen sijaan ennakointi hyväksyy epävarmuuden ja monimutkaisuuden. Se kannustaa ajattelemaan ilmeisen ulkopuolelle ja pohtimaan useita erilaisia vaihtoehtoja.
Strategisen ennakoinnin keskeisiä ominaispiirteitä
| Pitkän aikavälin näkökulma | Ennakointia voidaan hyödyntää erilaisilla aikaväleillä. Usein pysytään 2-5 vuoden aikavälissä, mutta pidemmät, kymmenien vuosiin katsovat aikahorisontit mahdollistavat organisaation tarttumisen syviin, systeemisiin muutoksiin. |
| Vaihtoehtoiset skenaariot | Sen sijaan, että ennustettaisiin yksi tulevaisuus, ennakointi tutkii useita mahdollisia tulevaisuuksia. Skenaarioperusteinen lähestymistapa auttaa mm. kehittämään strategioita, jotka ovat kestäviä eri olosuhteissa. |
| Monitieteinen lähestymistapa | Ennakointi hyödyntää näkemyksiä eri aloilta, mukaan lukien taloustiede, teknologia, sosiologia ja ympäristötiede. |
| Osallistaminen ja osallistuminen | Ennakointiin kuuluu sidosryhmien osallistaminen eri organisaation tasoilta ja sen ulkopuolelta. Signaalit uusista mahdollisuuksista löytyvät ammattilaisilta, asiakkailta, potilailta, kumppaneilta. Lisäksi osallistuminen vahvistaa yksilöiden tulevaisuusajattelun taitoja, tukien organisaation tulevaisuuskyvykkyyttä. |
Se, millaista ennakointia tarvitaan, on toimiala- ja organisaatiokohtaista. Vertaa esimerkiksi energia-alan suuryritystä, jossa päätökset tehdään vuosikymmenten aikajänteellä, kuluttajille tuotteita myyvään kivijalkamyymälään, jossa keskitytään lähivuosien muutosten havainnointiin ja välittömään reagointiin. Strategista ennakointia voi, ja tuleekin, tehdä monin eri tavoin. Menetelmien kirjo on laaja ja valmiita viitekehyksiä/ennakointiprosesseja on kehitetty paljon (esim. Kuva 1).
Kaikenkattavaa ennakointiprosessia ei toki ole aina tarpeen toteuttaa, eikä se välttämättä ole myöskään paras tapa aloittaa organisaation ennakointikyvykkyyden kasvattamista. Sopivat työkalut ja lähestymistavat valitaan tarpeen mukaan, eli ensin on lähdettävä liikkeelle siitä, minkä vuoksi ennakointia halutaan tehdä ja mitä sillä halutaan saavuttaa. Tämän pohjalta voidaan tunnistaa parhaimmat lähestymistavat tai alkaa rakentamaan tiekarttaa kohti tulevaisuuskyvykästä organisaatiota. Kattaville resursseille ja organisaatiomuutoksille ei välttämättä ole tarvetta – ennakointia voi tehdä myös pieninä harjoituksina, kuten jakamalla tunnistettuja signaaleja lyhyesti kollegoiden kesken ja tekemällä pikaskenaarioita palavereiden alussa. Tämä auttaa muodostamaan yhteistä tilannekuvaa toimintaympäristöstä ja sen muutoksista sekä kehittämään tulevaisuusajattelun osaamista.
Osa 2: Ennakoinnin hyödyt sosiaali- ja terveydenhuollossa
Strategista ennakointia tarvitaan kaikilla toimialoilla ja se on erityisen tärkeää sotessa. Sote on yhteiskunnan tukipilari sekä muun toiminnan mahdollistaja, ja samalla kovan ristiaallokon paineissa. Megatrendien, kuten väestörakenteen muutos ja ilmastonmuutos, ohella soteen liittyy useita epävarmempia kehityskulkuja. Näitä ovat esimerkiksi big techin pyrkimykset terveydenhuollon pariin, 3D-tulostaminen, robotiikka, genomiikka, terveysdatan hyödyntäminen, palvelutuotannon uudet mahdollisuudet, diagnostiikan muutokset, ennakoiva ja ennaltaehkäisevä hoito sekä tekoälyn viimeisimmät innovaatiot (esim. Deloitte, EU Policy lab, FTI, VTT).
Miten sote hyötyisi ennakoinnista?
Strateginen ennakointi tukee strategista päätöksentekoa ja pitkän aikavälin suunnittelua. Se auttaa päättäjiä ymmärtämään tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet sekä tekemään informoituja päätöksiä. Sotessa, jossa mm. politiikan muutokset, teknologiset edistysaskeleet ja hoidon/palvelun tuottamisen tapojen muutokset ovat jatkuvia, ennakointi mahdollistaa muutoksien tunnistamisen ja proaktiivisten päätösten tekemisen. Esimerkiksi ennakointi voi auttaa organisaatioita valmistautumaan sote-ammattilaisten osaamistarpeiden muutoksiin tunnistamalla siihen liittyviä keskeisiä kehityskulkuja (megatrendeistä heikkoihin signaaleihin), hahmottamalla mitä nämä mahdolliset kehityskulut voivat organisaatiolle tarkoittaa ja tuomalla tämän työn mm. strategioihin ja arjen valintoihin.
Ennakointi tuo paremman kyvyn valmistautua ja sopeutua tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Organisaatiot voivat tarkastella tulevaisuuden horisonttia nousevien ja muuttuvien kehityskulkujen sekä mahdollisten häiriöiden varalta. Tunnistamalla nämä varhaiset signaalit organisaatiot voivat kehittää strategioita riskien vähentämiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Voimakkaasti muuttuvissa tilanteissa (kuten COVID-19-pandemia) organisaatiot, joilla on toimintaympäristöönsä sopivat ennakointikäytännöt (kts. Rohrbeck & Kum 2018), ovat paremmin valmistautuneita sopeutumaan nopeisiin muutoksiin.
Valmistautumisen ja sopeutumisen suhteen tärkeitä, ennakoinnin kanssa yhteenkietoutuneita asioita ovat resilienssi (kyky sopeutua ja palautua nopeasti muutoksista), oppivat organisaatiot ja antisipaatio (tulevaisuuden ymmärtäminen nykyisyydessä (Demos Helsinki 2018)).
Ennakoinnin avulla organisaatiot voivat allokoida resursseja tehokkaammin priorisoimalla toimia, joilla todennäköisesti on suurin vaikutus tulevaisuudessa. Tämä lähestymistapa varmistaa, että investoinnit tehdään alueille, jotka ovat linjassa pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi sote-toimija voi käyttää ennakointia priorisoidakseen ohjelmia/hankkeita, jotka käsittelevät nousevia sosiaalisia ongelmia, kuten nuorten mielenterveystukea, varmistaen, että resurssit kohdennetaan sinne, missä niitä tarvitaan eniten – valitettavan usein hankkeet rakentuvat menneisyyden päälle niin, että ovat jo päättyessään vanhentuneita.
Strateginen ennakointi ja innovaatiotoiminta ovat toisiaan täydentäviä prosesseja, jotka yhdessä parantavat organisaation kykyä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Ennakoinnin avulla saadaan tarvittavaa tietoa ja näkemystä tulevaisuuden kehityksestä, mikä mahdollistaa innovaatioiden kehittämisen, jotka vastaavat asiakkaiden tarpeisiin, parantavat palveluiden laatua ja lisäävät toiminnan tehokkuutta. Näiden yhdistelmä varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiot voivat tarjota korkeatasoista, vaikuttavaa ja kestävää hoitoa myös tulevaisuudessa.
Tässä nostetut hyödyt – strategisen päätöksenteon tuki, parempi valmistautuminen, resurssien tehokkaampi allokointi sekä innovaation tuki – eivät toki ole täydellinen kuvaus siitä, miksi systemaattiseen ennakointiin tulisi sotessa panostaa, mutta toimivat oivallisena esimerkkinä ennakoinnin vaikutuksista sotekentän jatkuvaan muutokseen. Palaamme blogikirjoituksissa hyötynäkökulmiin vielä useamman kerran. Kannattaakin pysähtyä hetkeksi pohtimaan näitä omasta näkökulmasta – mitä hyötyä ennakointi toisi sinulle tai edustamallesi organisaatiolle? Jos systemaattista ennakointia jo tehdään, mitä sillä tavoitellaan?
Seuraavassa kirjoituksessa pohdimme kuinka ennakointia tulisi soveltaa soteen. Siihen saakka – kuulemisiin!
Lähteet:
Deloitte (2024) Healthcare outlook 2024.
Fergnani A & Woeffray O (2023) Why corporate foresight matters according to research. World economic forum.
FTI (2024) 2024 Tech trends report.
Jäppinen T & Pekola-Sjöblom M (2020) Kunta-ala ennakoijana – Ennakointitoiminta kunnissa ja kuntayhtymissä 2019.
OECD. Exploring the future and taking action today.
Rohrbeck R & Kum ME (2018) Corporate foresight and its impact on firm performance: A longitudinal analysis. Technological forecasting and social change.
von der Grecht H, Vennemann C, Darkow I-L (2010) Corporate foresight and innovation management: A portfolio-approach in evaluating organizational development. Futures 42(4): 380-393.
